Danten, Stellan, Dracun ja Brien kotisivut

Dracu on nuori aussienarttu joka muutti Suomeen 26.06.2008 ollessaan 8vk vanha. Dracu oli pentueen ehdottomasti lupaavin narttu ja ihastuin siihen heti tehtyäni pennuille pentutestin. Dracu oli toimintakykyisin, taistelutahtoisin, rohkein ja kaiken lisäksi hyvin ihmisystävällinen ja iloinen. Pitkänlinjan bortsuharrastaja testasi pennut vielä erikseen ja Dracu erottui myös silloin edukseen. Dracusta kaavaillaan tosi harrastuskoiraa mm. agilityyn, tokoon, palveluskoiralajeihin, pelastuskoirajuttuihin, vepeen ja paimennukseen. Odotan innolla varsinkin paimennuksen aloittamista, Dracun geenit antavat odottaa jotain hyvää. Dracun isä on USA:n ehdottomasti parhaita paimennuskoiria ja sen suku on pullollaan toinen toistaan upeampia paimenkoiria. Dracun emä on puolestaan versatile linjainen narttu, jolla on suvussa jonkin verran paimennustuloksia ja se on itse hyvin taitava paimen. Saas nähä mitä tästä mun uudesta kaunokaisesta kuoriutuu :) Dracun nimihän on vedetty Dracula-nimestä, enkä olisi voinut parempaa nimeä keksiä. Draculla on tapana irvistellä aina ihmisille koko hammaskalustollaan ja se on aika hurja näky! Verenimijä paljastelee hampaitaan... Muutenkin Draculla on taipumuksia vuodattaa verta, nimittäin treeneissä naamani on mainio maalitaulu niille torahampaille.

Dracu on osoittautunut varsinaiseksi unelmien täyttmykseksi, sillä se on innokas, energinen, nöyrä ja hyvähermoinen koira. Dracu rakastaa kaikkea mahdollista puuhaa jota saatan sille keksiä, mutta se ei koskaan "vuoda yli" ja tekee töitä hyvin intensiivisesti. Draculla onkin aivan mieletön keskittymiskyky näin nuoreksi ja vilkkaaksi koiraksi jonka takia sitä onkin helppo viedä eteenpäin eri lajeissa. Dracun kanssa voi tehdä toistoja toisen perään eikä se koskaan kyllästy tai hyydy. Dracu on myös erittäin ahne, ruoka kuin ruoka menee alas. Samoin Dracu rakastaa leluja ja taistelee hyvin aktiivisesti ja vahvasti. Kotona Dracu on hyvin vaatimaton eivätkä pitkät - joskus kuukausiakin kestäneet - täyslepojaksot ole saaneet sitä hermostumaan. Dracu on hyvin läheisyydenhakuinen ja pyrkii aina olemaan mahdollisimman lähellä. Se nukkuu yöt ihan kyljessä kiinni ja rakastaa olla sylissä lellittävänä. Dracu on myös todella kova irvistelemään tutuille ihmisille ja tekeekin sitä ihan jatkuvasti. Dracu on osoittanut aika paljon taipumuksia vahtimiseen, mutta luulenpa niiden olevan enemmänkin Dantelta opittuja juttuja esim. repun kyttäämistä. Vielä ainakin Dracu suhtautuu kuitenkin ihan suopeasti vieraisiin ihmisiin muttei kamalasti välitä muista kuin tutuista. Dracu ei ole kovinkaan koirasosiaalinen eikä yleensä pidä tuntemattomista koirista.

Dracu on periaatteessa ihan perusterve koira. Sillä ei ole ilmennyt mitään allergioita ja vatsa ei mene kyllä mistään sekaisin. Silmätulehduksia ei ole ollut eikä muitakaan tauteja. Neljäkuisena Dracu ontui hieman jalkojaan, mutta vaihtelevasti eri jalkoja joten nämä voidaan aika turvallisesti selittää kasvukivuilla, Dracu kun kasvoi tosi nopeasti juuri noihin aikoihin. Dracu alkoi ontua vasenta takajalkaansa aika reippaasti aina rasituksen jälkeen seitsemänkuisena ja eläinlääkärillä röntgenkuvasimme sen takapään. Lonkat tulivat siinä samalla "välikuvattua", olivat tiiviit ja siistit. Kaikki muukin oli juuri kuin pitää, polvesta löytyi nestettä joten lopullinen diagnoosi oli polvenivelen venähdys/revähdys. Kuitenkaan jalka ei tullut ajallaan kuntoon, joten kävimme ortopedilla Aistissa tutkimassa jalkaa uudestaan. Diagnoosiksi tuli osittainen etusirtisiteen revähdys. Keskustelimme asiasta pitkään ja päätimme olla leikkaamatta jalkaa ja katsoa paranisisiko se itsestään. Nyt miltein puoli vuotta myöhemmin jalka on kestänyt hyvin ontumatta jo kovaaksi rasitetta, mutta syksyn virallisten terveystutkimusten yhteydessä tutkimme jalan ja vieläkin sieltä löytyi muutoksia... Kävimme koko talven vesiterapiassa ja keväällä 2010 Dracu sai terveet paperit ja olemme nyt eläneet täysin normaalia harrastuskoiran elämää.